TIMO RAUTIAINEN & TRIO NISKALAUKAUS LYRICS

1. Älkää Selvittäkö

Teistä riippumattomista syistä
pääsi jälleen käymään niin,
että monet irti sanottiin
ja häväistiin ja nolattiin.
Siitäkään ei kukaan toki ole vastuussa,
"Terveisiä kotiin, kiitos näistä vuosista"
meille sanottiin, kun kauniit muistot
lakaista voi laskiämpäriin.

Älkää selvittäkö,
älkää viitsikö puhua paskaa!
Sulkekaa naamanne
ja menkää itseenne
Älkää selvittäkö,
älkää viitsikö puhua paskaa!
katsokaa silmiini
kai edes sen osaatte.

Puhuisitte suorin sanoin,
poikkeuksellisesti, kerrankin
väsyttää arpoa,
mitä mahtaa piillä alla naamarin.
Tässä leikissä on kaikkein inhottavinta,
ettei tiedä, mistä ilmansuunnasta
saa turpaansa
joku toinen tekee virheen,
peilissä on herra täydellinen.

Älkää selvittäkö,
älkää viitsikö puhua paskaa!
sulkekaa naamanne
ja menkää itseenne.
Älkää selvittäkö,
älkää viitsikö puhua paskaa!
katsokaa silmiini,
kai edes sen osaatte

2. Juoksevan Veden Aika

Lumi sulaa, riisuu kauniin peiton rujon maan
kevään jätteille nyt hautauomat kaivetaan
kuumeisesti luonnon rumuus piiloon lapioi,
kun et omaa luontoasi piiloon laittaa voi

Ullakolla pienen nurkkahuoneen hyllyllä,
ase, koneen osia ja miestenlehtiä.
poika, makaa laverilla, työt on jääneet taa,
kevään virta solisee ja veri huohottaa.

Isä katsoo savuavan saunan hiillosta,
koira kiertää kehää pihakaivon pohjalla
poika kahlaa koivikossa, kuolaa poskellaan
pian saapuu miehet valkoisissa takeissaan

Kevään tullen poika kuulee niitä ääniä,
joita ei voi kuulla isä eikä äitinsä
vieraat alkavat vierastaa heidän taloaan
juoru kulkee, mutta perheen eessä vaietaan

Talven maa, mustaa mieltä
rauhoittaa,
vaan juoksevan veden aikaan
ei rauhaa saa.

Sille, jonka kevät vei, nyt päätä puistetaan,
kielin halkaistuin hulluksi lyötyä muistetaan
luulen, ettei se voi meitä koskaan tavoittaa
vaan se lyö leiman kehen vaan sen lyödä haluaa

Talven maa mustaa mieltä
rauhoittaa,
vaan juoksevan veden aikaan
rauhaa ei saa.

Talven maa mustaa mieltä
rauhoittaa,
vaan juoksevan veden aikaan
rauhaa ei saa.

3. Hyvä Ihminen

Hän häpeää sitä taloa,
josta kaikki sai alkunsa
hän ei muistele vanhempiaan
eikä köyhyyttä,
kun pääsi sieltä

Hän vetää suuria linjoja,
herättää pelkoa monissa
sanotaan, että hänellä on
tapa lakaista
ongelmat tieltään

Kun katsoo kylmästä ruudusta
kylmiä uutistietoja,
vaikka kaiken sen järjesti
vuosia aiemmin,
ei tunne mitään

Valta on kasvava humala
niin kolmen kyynärän jumala
syntyy hänessä voimasta sen,
jos uskoo niin
ja usko pitää

Hänen laillaan me harhailemme
eksyneinä, ja tiedä emme
minne katosi toiveet ylväät,
kun vain onnettomuutta kylvää?

Suuressa armossaan
luoja teki meille maan
poltettavakseen ja tuhottavakseen
sai sen
hyvä ihminen

Suuressa armossaan
luoja teki meille maan
poltettavakseen ja tuhottavakseen
sai sen
hyvä ihminen

Kadulla mellakka räjähtää
se on vain hyttysten ininää
hän soittaa hotellihuoneestaan
puhelintytölle
ja käskee luokseen

Sen ohikiitävän sekunnin
hän muistaa vaimon ja lapsetkin
mutta vain tällä tavoin hän voi
jotain tuntea
ja aika juoksee

Hänen laillaan me harhailemme
eksyneinä, ja tiedä emme
minne katosi toiveet ylväät,
kun vain onnettomuutta kylvää?

Suuressa armossaan
luoja teki meille maan
poltettavakseen ja tuhottavakseen
sai sen
hyvä ihminen

Suuressa armossaan
luoja teki meille maan
poltettavakseen ja tuhottavakseen
sai sen
hyvä ihminen

4. Ajurin Ruoska

raatamalla minä rauhan tein
viisaita sanojani pelkään nyt
sillä kohtalo voi olla taipumaton
minä ryntään hillitsemään
ajurin ruoskaa kuitenkin

lapseni nauru niin hauras on,
kun kesäillassa kuulen sen
mutta raskas on taivas ja pilviä nään
ryntään hillitsemään
ajurin ruoskaa kuitenkin

sen yhdellä iskulla ottaa voi,
mikä sydämeen ilon ja riemun toi
minä nostinko päätäni liikaakin
minä ryntään hillitsemään
ajurin ruoskaa kuitenkin

en tahtoisi yöhön tarrautua
kun onnesta kerran unta näin
mutta kohtalo voi olla taipumaton
minä ryntään hillitsemään
ajurin ruoskaa kuitenkin

kun aurinko tietäni lämmittää
minä väreenä jäisenä tunnen sen
tätä ansaitse en, ja se viedään pois
enkä pysty hillitsemään
ajurin ruoskaa kuitenkaan

5. Taakka

Repun täyttää lohkareilla,
mietteillään joka ainoan loukon
miehen kouran kokoisilla
lehtolapsilla alakulon
katkeran kappaleen kerraallaan
hän keräilee
ja jokaisen mukaan saa mahtumaan
tuskin neuvoja kyselee

Selän päälle nostaa murheen,
kylmän kajon kulmilleen
vihan ottaa vyötäisilleen,
marssitahdin taivallukseen
käynyt on kaunaansa kuljettamaan
ja omastaan ei irti päästä
milloinkaan

Muistoissaan
on mielikuvaa monta
silmitöntä syyllisyyttä,
pahaa mieltä pohjatonta
petettyä ystävyyttä
minne ikinä ne kantaakaan,
hän luovuta ei aarteitaan
taakkaa kantaa harteillaan
kuin rakkaintaan

Kuollessaan
kuorman jättää hän lapsilleen
saavat kolmanteen ja neljänteen
sukupolveen taakan kantaakseen
koston kierrettä saa kuljettaa,
kuormasta uskonsa ammentaa
he eivät luovuta aarteitaan
taakkaa kantavat harteillaan
kuin rakkaintaan

6. Kylmä Tila

Auto jätti tielle
tuulee koillisesta
ympärilläni avautuu
lottovoittajien maa

Silloin kun kaikki
alkoi sortua,
minäkin päätin:
pois on lähdettävä

Ei perheen tavarat
mahtuneet mukaan
eikä perheenikään
menin sitten yksin

Täällä ei mikään
toimi niinkuin pitää
vaikka kerran olin
mies hyvin mahtava

Minä jätin niin paljon taakseni
veneen, kaukomatkat ja lapseni
on rankkaa mutta kyllä jaksan
viidennen polven uudisraivaaja

Toisinaan mietin,
tietävätkö nuo tähdet
mitä olen paossa
ja miksi minä itken

Josku pidän puheita
autioilla pihoilla
näkymättömät hurraa
lupauksilleni tuotoista

Minä jätin niin paljon taakseni
veneen, kaukomatkat ja lapseni
on rankkaa mutta kyllä jaksan
viidennen polven uudisraivaaja

Syrjäytetty, mutta vielä palaan
kääntyy suhdanteet, markkinat kutsuu
mikä tahansa käy, mikä tahansa kelpaa
ja pimeä jatkuu aina ja aina

7. Pitkä Odotus

niin sovittiin,
täällä ei enää nähdä

on kaikki se
mitä voi nähty täällä

pois menemään
minut voi nyt jo päästää

on elämään
halua uutta löytää

taas yhden pois saatan
jäsenen nuoren sukupolven
vien lepäämään maahan
johon minulle ei jäänyt laskijaa

siis sovittiin,
täällä ei enää nähdä

en tahtoisi
pidempään tänne jäädä

on luvuissaan
seonnut luoja varmaan

vie pojan pois,
jättäen miehen harmaan

nyt sinut pois saatan
jäsenen minun sukupolven
tähän siunattuun maahan
minulle varattuun

en yli sen muurin
kulkemaan
enää mitenkään pysty

on suruista suurin
se, kun joutuu lastaan
hautaan saattamaan

8. Minun Oikeus

minun oikeus on
ottaa kaikki, mikä minulle kuuluu
vastaväitteisiin
en edes suostu vastaamaan

se minun asia on
eikä kuulu kenellekään muulle
se sinun asia on
kun omiasi käyt tuhlaamaan

on oma häpeäsi
jollet osaa kyynärpäitäsi käyttää
silloin ystäväsi
tulee sinut maahan tallaamaan

kun olet puolellani
etkä käänny voimakkaampaasi vastaan
niin täytän maljasi
täytän niin että se yli vuotaa saa
yli vuotaa saa
maahan

sanovat, että olen lyhytnäköinen
mutta minulla on suurimmat saappaat
kertovat, että joka vallan ottaa
ja sen saa, hän voittaa

sanovat, että olen lyhytnäköinen
mutta minulla on suurimmat saappaat
kertovat, että joka vallan ottaa
ja sen saa, sitä palvoo maa

kuka väittikään niin
on aina parempi antaa kuin ottaa?
sen hullun houreisiin
en koskaan suostuisi luottamaan

en tahdo olla kuin hän
hölmö, jonka eväät ensiksi syödään
ja sinua häpeän
jos käyt siihen ansaan lankeamaan
pois et milloinkaan
sieltä pääse

sanovat, että olen lyhytnäköinen
mutta minulla on suurimmat saappaat
kertovat, että joka vallan ottaa
ja sen saa, hän voittaa

sanovat, että olen lyhytnäköinen
mutta minulla on suurimmat saappaat
kertovat, että joka vallan ottaa
ja sen saa, sitä palvoo maa

9. Te Ette Tarvitse Minua

selin hiilikasaan seison,
sisään katselen
ja mietin
sitä mitä ole en

kaiken tiedät, teet ja osaat
minua paremmin
niin minä luulen ja pahoin epäilen
te ette minua, vaan minä teitä tarvitsen

aavistin, etten koskaan
en ikinä, milloinkaan
minä pysty
tämän parempaan

kaiken sen, minkä täällä
lapset, minä teille tein
neuvoja annoin
ja suojelin
en korjata voi, mitä tuhosin

hiuksesi
kampaan kauniiksi
taakse korvasi
tämän kerran viimeisen

yllesi
talvitakkisi
kylmän suojaksi
autan kerran viimeisen

silmäni mä suljen,
teidät aikuisina nään
onko hyvä, että tänne jään?

jos kaikki onkin harhaa,
unikuvaa vaan
olenhan lapsi
kahden vanhemman
joilla lasta ei saisi olla ollenkaan

hiuksesi
kampaan kauniiksi
taakse korvasi
tämän kerran viimeisen

yllesi
talvitakkisi
kylmän suojaksi
autan kerran viimeisen

rakas lapseni
kulje kanssani
vielä hetken viimeisen

anna anteeksi,
olen vaivaksi...
en ole pitkään aikaan
ollut enää oma itseni







TIMO RAUTIAINEN & TRIO NISKALAUKAUS LYRICS