SOTAJUMALA LYRICS

1. Panssarikolonna

Keskelta tuhotun kannaksen, hitaasti lipuu
kolonna kolmenkymmenen.
Panssaroitu joukko sotakoneiden.
Vieden mukanaan tuhon seka karsimyksen.

Taisteluiden arvet avonaiset,
ruostetta, kuin verta vuodattavat. Ammusten iskuista irvokkaista,
haalistuneet merkit joukko-osastojen.

Telat teraksiset tuhansia tonneja taakkanaan. Joukkueita tulitukeen
kuljettaa.
Tykkitornit tukena totuuden, metallivaippaisia sanoja sylkee.

Kolonna viiden joukkueen.
Tietaan raivaa lapi taistojen.
Saalimatta edessaan ketaan. Jattaen taakseen maan palaneen.

Sirpaleet teraksiset maata repivat, ja liekkeihin sen hukuttavat.
Tuliasemat, kitkerana savuavat, kohtaamisesta muistuttavat.

Kolonna viiden joukkueen.
Tietaan raivaa lapi taistojen.
Saalimatta edessaan ketaan. Jattaen taakseen maan palaneen.

Telat teraksiset tuhansia tonneja taakkanaan. Joukkueita tulitukeen
kuljettaa.
Tykkitornit tukena totuuden, metallivaippaisia sanoja sylkee.

...Kolonna raskaasti ruhjottu.
Tehtavansa suorittanut, voittanut.
Tappioitta kuitenkaan ei suoriutunut.
Ennen uutta taistelua on arvet karkaistu.

2. Sodan Kauhu

Tuhoon tuomittu maa, tuhoon tuomittu kansa.
On sota jalkeensa jattanyt, lahes kaiken havittanyt.
Ei ruokaa nalkaan, ei suojaa kylmaan.
Ei turvaa, ei toivoa.

Tuhannet tuhotut kodit, tuhannet tapetut ihmiset.
Henkiin jaaneet kaikkensa antaa,
tulevan sukupolven puolesta raataa.

Sodan runtelema maa, sodan runtelema kansa.
Sodan tuhon todistajat, tuomitut, toivottomat.
Parhaansa yrittavat nuo urheat ihmiset,
mutta korjaako valo koskaan epatoivon varjoa?

Tuhannet tapetut, tuhannet raiskatut, tuhannet loukatut, tuhannet
kidutetut.
Kaikkensa yrittaa, kaikkensa antaa, tuhon tuomion jalkia korjaa.

Sodan kestanyt maa, sodan kokenut kansa, silmat kyynelissa seuraavat
tuhoansa.
Parasta toivoen, pahinta odottaen.
Toivoa olematonta?
Kurjuutta loputonta?

Kaikkensa yrittaa, kaikkensa antaa, sodan tuhoisia jalkia korjaa.
Riittaako koskaan loputon tyo? Lankeaako uhreille loputon yo?

3. Nimettomaksi Jaanyt

Vailla pelkoa, ilman saalia.
Surutta tappaa, totellen kaskya.

Kaiken tieltaan tuhoaa, polttaa sillat takanaan. Halveksuen kuolemaa,
kulkee taistelusta toiseen. Kyselematta syyta, aina valmis toimintaan.
Lopettaa ainoastaan luotiin, joka vastaan lyo.

Yksi ajatus vain mielessaan.
Seuraa johtajaasi, kulje lapi tulimeren ja luotisateen.
Pakko menna on, vaikka jalat taristen.
Maataan puolustamaan mieheen viimeiseen.

Ylpeana kantaa asettaan, kulunutta, ruosteista.
Asepukuaan veren tahrimaa, reika kyparassa kuolemasta muistuttaa.
Hetken miettii kohtaloaan, tarttuu aseeseen ja savuun hiljaa katoaa.

Kaskya odottaa, peukalo varmistimella.
Aseen piippu suunnattuna kohti rintamaa. Kun komento kay ylhaalta, sita
noudattaa.
Kohti kuolemaansa juoksee, taistoon ehka viimeiseen.

Vailla pelkoa, ilman saalia.
Surutta tappaa, totellen kaskya.

Yksi ajatus vain mielessaan.
Seuraa johtajaasi, kulje lapi tulimeren ja luotisateen.
Pakko menna on, vaikka jalat taristen.
Maataan puolustamaan mieheen viimeiseen.

Veren maku suussa, lammin, rautainen.
Syntymasta asti opetettu viha rinnassa lyoden.

Kuulee kohti tulevan luodin ammutun.
Tietaa sen olevan itselleen merkatun.
Kaatuu maahan hengeton.
Soturi, tuo nimettomaksi jaanyt.

4. Verimaa, Isanmaa

Maamme Suomi verella lunastettu.
Soturit suuret sisulla siunatut.
Ei estanyt tuhansien jarvien jaat, ei huurasta hopeiset metsikot ikiroudan.
Kunniakkaiden sankarien voittokulkua.

Arvet ikuiset tuhkaan haudattiin,
kun vihollisveljet poljettiin, viimeiseen lepoon
maamme mullan uumeniin.

Kunnia Verimaalle... Kunnia Isanmaalle...

Tulisateessa voima punnittiin.
Tuoni loi leiman vihollisiin punaisiin.
Lunastus verinen, itsenaisyys ikuinen.
Ei toista sukupolvea vastaavaa...

Kunnia Verimaalle... Kunnia Isanmaalle...







SOTAJUMALA LYRICS