NOITUMA LYRICS

1. Ruttoisten hautausmaa

Sinä kohtalokkaana talvena
Oli jokaisen pirtin ovenpielessä
Risti musta merkkinä ruton

Ei tätä vierasta kukaan ollut kutsunut
Silti sille pöytä katettiin antimista notkuva
Valkean hevosen ratsastaja harteillaan kuolema
Ovet avattiin tupahan ja toivotimme tervetuloa

Muiden terveiden kanssa keräsimme kukkia
Jotta löyhkä kuolon peittyisi
Ja katselimme vanhempiemme märkiviä ruhoja
Raahautuvan kadulla, valkoisten keppien avulla

Valkeat liinat peittää naisten suut
Vapahdus kärsimyksestä on lähellä
Eivät rasitusta kestäneet hauraat luut
Saan maata ruttoisten hautausmaan pedillä

Kiviaita pitäköön kuolleet sisällään jottei saastansa tartu
Sulkekoon kalmisto tautiset syleilyynsä
Ja levätköön sielunsa rauhassa

2. Tervahauta

Tervavalkea väkevänä roihuaa laaksossa rannikkoa myöten
Viikon päivät puuta nielee liekit hehkuvan punervat
Savu katajan karkoittaa sairauden saastaiset lonkerot
Tuomaan päivänä tuvan pieleen tervalla rengasristi

Pihkaantuneet haavat kuoressa karkeassa
Niistä tervainen eliksiiri jumalten vuotaa
Haudassa liekit perkeleen roihuaa
Valaisten yön pimeyttä

Keskisessä maailmassa maan ja taivaan välillä
Tammi mahtava taivaita halkoo, peittää lehvillään olevaisen
Pieni mies merestä noussut keväällä jumalten mahtipuuhun
Iskua kolmatta vaskikirveellä, palauttaen valon maailmaan

3. Majakan neito

On meri petollinen
Sanoi kalastaja minulle
On jonkun ohjattava laivoja
Yön pimeydessä, kun Ahti raivoaa

Vuosia odotin rakkaani saapuvan
Rinnassain kaipuu, varjossa majakan

Ei kukaan kaipaa sielua hyljättyä
Keskellä varjojen kasvavien
Aika valuu hitaasti tiimalasissa
Yksinäisyyteen heräten

Kapusi ikkunaan korkeimpaan
Neito surunsa murtamana
Ohjasi laivansa kalastaja rantaan
Vain löytääkseen rusentuneena rakkaimpansa

...Rantakiviltä, varjosta majakan

Vuoden päivät vietti kalastaja surussaan
Ennen hetkeä henkensä riistämisen
Näki vaimonsa syöksyvän rantakiviin
Varjossa majakan valkoisen

4. Noitavasara

"Velhonaisen älä salli elää"

Minä viikkoja viruin tyrmässä kolkossa odottaen pyövelin kirvestä saapuvaksi
Paholaisen palvonnasta syytettynä, noitakeinoista karmaisevista
Vain rauhassa tahtonut olla mä oisin, kaukana kateellisten syytöksiltä
Vaan loputon on ihmismielen ahneus, perii hengen riiston jälkeen, kuningas kaksi kolmannesta

Nouse louhi ukkoslintuna kylvämään vihaasi kansan niskoille
Manan maille aikalaiset . Nyt on piru merrassa
Me vuorelle matkaamme orgioihin, juopotteluun ja loitsuamiseen
Sumun ja raekuuron nostatamme syksyn sadon tuhoamaan

Oli varikset kehottaneet miehen surmaan ja taittamaan kärryjä vetäneiden hevosten niskat.
Mustan kissan hahmossa tukehdutan naiset ja sankan sumun merelle nostan
Eukkoni haaroista pieniä kyykäärmeitä syntyi kun noitarumpu yli vuorten kumisee
Tekaistut syytökset tuomitsemaan ja kirves niittää satoaan

5. Isle of Ravens

Through the forests of the crown
Past the dark waters so dim
Over the island black smoke ascends
The air is filled with the stench of burning flesh

On this island great sorrow dreads
And the light is long gone
Once you enter you'll never leave
Ask forgiveness for your sins, soon you will meet your end

Cries of pain cries of despair
Festering wounds on your limbs
Hunger of flesh and hunger of mind
No salvation in sight

The day has come for you to die
Lying on the ground in your filth
In the distance you hear church bells ring
When you take your last glimpse to the sky
You see a flock of ravens

On this island there is no joy
On this island there is no hope
Only lunacy sickness and death
May your end be quick

6. Vainajan tarina

Selkänahkaa kirveli raipparangaistus
Jonka varkaudesta sain, oli pojallein
Pakko ruokaa saada, on varannot loppu
Ja nälkä kalvaa

Mennä vuosina vei sairaus muut lapseni
Jätti jälkeensä surun loputtoman
Ei synninpäästöä itsemurhaajalle
Vaan parempi meidän taivahassa poissa kärsimyksestä

Kylmänä joulukuun aamuna
Rakas poikani virttä lauloi
Kyyneleen vuodatin ja kirveenterän
Pieneen hentoon kalloon
Kahdesti upotin

Sovituksena synnille sain elosta vapautuksen
Mestauspölkyllä käteni poikki
Pään vuoro seuraavana, lopuksi tuli ruumiinosat
Teilinpuihin naulata varoituksena kansalaisille

On taival maanpäällinen vain välietappi
Matkahalla manan maille tuonen lepoon

Jäi aamupala hältä kesken
Verta lattialla ja pieni keho
Vaipuu unholaan

7. Hirttopuu

Aikaan vanhan vihan, joulupäivänä viidentenä
Oli väki torille kerääntynyt, helmoihin vanhan turkkimännyn
Maassa sodan runtelemassa, sanan kuuloon kokoontuneet
Uskohonsa turvasivat, turhaan mölyä messusivat

Vainolainen verenpunainen
Kansan hävitti kapisen
Virren viimeisen veisasivat
Ja kaulastaan keinuivat oksilla männyn

Kärsimysnäytelmä traaginen, crescendoonsa kohosi
Oli virsikirjat levitettynä, oksille vanhan turkkimännyn
Vuorostansa asukkaat kylän, Manan maille keinumahan
Kun köyden jatkona heilumme tuulessa, kankahilla särkijärven

8. Kahakka

Taistelu merten herruudesta
Tuhosi rannikon puolustukset
Engelsmanni kunnes ajoi laivansa karille
Myrskyn rankan riehutessa

Illansuussa laski korppikotka
Barkassinsa kanuunoin varustetut
Lahteen karien väliseen
Jossa väijytykseen kieroon kaatuivat

Kahakan kauhean alkaen

Tervamakasiinien väliin hämäys rakennettu
Peittäen tykit ja sotaväen, yhdessä komppanian punaisen
Nyt lauloivat luodikot virttä kuoleman
Levittäen epätoivon varjon vainolaiselle luihin ja ytimiin

Lautavarustus kaadettiin
Ja tykinlaukaus veneen kylkeen
Poimi noutaja veneen päällikön
Luodilla otsaan putosi vihollinen

Viinisaaveja kauhat partaalla kannettiin torille
Sotahumun voittojuhlaa, jonka vertaista ei aiemmin ollut.
Joivat ja lauloivat kasakat nuotion loimussa
Kunnes yötön yö vaihtui kalpeaan auringonnousuun

9. Merestä noussut

NOITUMA LYRICS