SACRIFICIUM CARMEN LYRICS

1. Lucifer

Öisen kallion liekkien keskellä
Mustat kaavut rukousnauhaa pyörittää
Sata solmua tuhannesti
Loistsu raikaa kutsuvasti
Evokaatio onnistuu
Irvikuva psyykettä korventaa
Vain vahva silmä läpäisee
Kultin sielut valaistuu

Tieto muodosta, Luojan antamasta
Energiasta, itseensä peilatusta
Jumalkuva, niin kammottava
Esiintyy alla nimen Saatanan

Lauma polvistuu,
kunnioittaa näkemäänsä
Huudot voimistuu,
transsiin vievästä
Valonkantavan voima,
Luciferin lihaksen
Sulautuu mustakaappuun
hyökyaallon lailla

2. Öisen Haahkan Liekeissä

Tunnen turmelluksen läsnäolevan
Väkivaltaisen lumon purevan
Tunnen rappeutuneen lukon avautuvan
Kaoottisen kehän sulkeutuvan

Tunnen kipinöivän poltteen rinnassa
Loimu selkärankaani pitkin juokseva

Palan tulessa
Liekissä mustassa

Ajatukseni virtaa kauhunsaleissa
Valtoimenaan raivaa kurjuuttaan
Sadistiset näyt vailla logiikkaa
Kiroukseni hehkuu kristallinkirkkaana

Palan tulessa
Liekissä mustassa

Tunnen demonin läsnäolevan
Kehän kolmikantaisen sisäänpainuvan

Omistan elämäni Sinulle
Näytit portin vihan kautta minulle
Liekin sytyttävä järki
Kuolondemonin haahkaksi haukutun

3. Pimeän Silmän Goetia

Ideasta loin todellisuuden
Hetkestä taioin ikuisuuden
Tajunnallani kolkutin oveen
Porttiin maailmojen väliin
Hakeuduin kitaan magiantäyteiseen
Itselläni ruokkien daimonolentoja
Levottomia tuhonhenkiä
Vahvan vihan todistavia hetkiä

Olen itse kiertävä kuu
Maailman napojen välillä
Myös välillä joku toinen muu
Tunkeutuu tajuntaani käskemään

Mustat silmät kiroustani peilaa
Käskee kahdesti lopun antamaan
Tukehduttaa, pyrkii kaikkensa
Muttei maagia horjuta
En pelonmeressä seilaa
Vihasta voimani ammennan
Pimeän loisteen silmistä sumennan
Käännän voitokseni

Sinua käsken, komennan
Tahtoni alle valjastan
Katseesi energian
Sieluuni sulatan

4. Kaaoksen Käärme

Ikitulessa minä palan
Muovaudun ahjossa Saatanan
Kundalini pimeyden täyttämä
Tyhjät silmäni näyttävä

Omistautunut Herralleni
Kaikkitietävälle Mestarilleni
Avaimen kääntäjälle
Mieleni lukoissa
Laulan Langenneelle
Uppoudun toden teolle
Annan kasvot kärsineelle
Valottoman voittokulkueelle

Valitsen avoimen tuhon
Ravitsen kaaoksen
Kavahtamatta käsittelen
Tuonpuoleisen viisauden

Näen loisteen huomisen
Levottoman käärmeen
Mustia aukkoja sylkien
Kosmoksen täyttäen
Uinuvatkin herättäen
Ikuiseen nukahtaen

5. Nemesis

Saavuta minut Nemesis
Saavu lävitse maallisrakenteiden
Tunne minut Nemesis
Tunne tarpeeni raivoisa luonne
Kosta minut Nemesis
Kosta tavoin tuonenmaailmojen
Vapauta minut Nemesis
Vapauta taakka sielustani

Koston liekki kytevä
Mielen harmonian pirstoja
Viha vaativa vapautta
Oikealla tavalla
Maagi pahan silmän langettaa
Tärvelevän teon energian kartoittaa
Voima vääjäämätön kiroaa
Lyöden kasvoille pelolla

Astraalisen kuoren avaaja
Karman käsistään vapauttaa
Rukoilee, valjastaa
Kostondemonia Saatanaa

Rankaisu vailla vertaa
Hybrikseen vajonneen
Armoa anoen tuhat kertaa
Harmonian palauttaen
Meditoiden sielun kuristaen
Täyttymys vihan vapauden
Rauhoittava palvojan
Oi mahtava Nemesis

6. Verialkemia

Oli kerran jo muinainen oleva
Harhaoppinen ristinkaataja
Kieroutunutta haureutta harrastava
Hautakammiot eritteellä vuoraava
Äpäriä demoneille uhraava
Kiduttaen kirkkokansaa murhaava
Hurmoksessa verialkemiaa harrastava
Tuo aatelinen Saatananpalvoja

Lävistäen, silpoen
Kehtoikäisistä nauttien
Seurakunnan riistäen
Likaisesti nauraen
Barronin ruoska
Sivaltaa pastorin lihaa
Magialla saa palkkansa
Mieli hohtaa pappisvihaa

Äpäriä demoneille uhraava
Kiduttaen kirkkokansaa murhaava
Hurmoksessa verialkemiaa harrastava
Tuo aatelinen Saatananpalvoja

7. Julman Sanasta

Isän vääristyneet iskut kasvoillansa
Voimattomat kuin valheet lahkonsa
Pyrkimys käännyttävä oppiin
Harhaiseen hurskauteen

Tiedot tietävänä
Opit omaavana
Sukupolvi rikkaampana
Kauas puusta pudonneena
Siedä ei tätä pakottavaa kaitsentaa

Pirstoutunut seimi
Tekopyhä siemen sihissyt
Jalostaen kärsimystä
Näky isän kosketuksesta
Näkyvä pelkkänä uhkana

Lammen ääreen ajettuna
Rääkkilapsi haalistuneita tunteita tunteva
Hämärään tyhjiöön uppoutuneena
Syvyys saatteleva pois
Tuosta saastankehdosta

8. Yön Kasvot

Yön kasvot rauhalliset
Pimeydessä kukoistaa
Hämärät tuulet nuolevat pintaa, niin koleaa
Tämä valoton aika, arvostettu ja pelätty
Arvaamattomuudessaan vaanii siihen sukeltavaa

Hänen musta kauneus, suuri totuuden kertoja
On myös valolla, aina varjopuolensa
Mystinen päivännielijä, kolkko kirkkaudentappaja

Öiset kohisevat purot suoniaan kuvastaa
Rankkasade itkee kylmää suruaan
Hiljaisuuden äänet pelkoa kasvattaa
Aaltoilevat huokaukset hengityksensä vaimea

Aistien puute
Yön voima
Olemattoman valaistuksen henki
Imee vaeltajasta toivonrippeet viimeisestkin







SACRIFICIUM CARMEN LYRICS